KIIPEILYSUUNNITELMA

Matka alkaa toukokuun puolivälissä. Retkikunta lentää Helsingistä Düsseldorfin kautta Anchorageen, Alaskaan. Sieltä jatketaan autoilla 500 asukaan kylään nimeltä Talkeetna, josta lennetään pienkoneilla Kahiltna Base -jäätikölle 2200 metrin korkeuteen. Sieltä alkaa kiipeäminen.

Retkikunta jakaantuu kolmeen itsenäiseen osastoon, M(ike), T(ango) ja V(ictor), jotka edelleen koostuvat kolmesta neljän hengen köysistöstä. Osastot toimivat yhteistyössä keskenään, liikkuvat pääsääntöisesti omaan tahtiin osasto koossa, mutta voivat tarvitaessa jakaantua ja liikkua köysistöittäinkin.

Kahiltna Basestä jatketaan Ski Hillille, jonne matkaa kertyy noin yhdeksän kilometriä ja nousua 180 metriä. Alueella sijaitsevat koko nousureitin suurimmat railot ja lumisillat, joten vaarat ovat läsnä alusta asti. Eteneminen tapahtuu neljän hengen ryhmissä eli köysyistöissä.

Seuraava etappi on Kahiltna Pass -sola 3000 metrin korkeudessa. Paras aika nousta sinne on yö, sillä päivisin aurinko tekee lumen pehmeäksi. Etapin aikana noustaan 580 metriä neljän kilometrin matkalla.

Kahiltna Pass 3000 m - Motorcycle Hill 3400 m: railoja, lumivyöryjä ja tuulta

Kahiltna Passin jälkeen seuraava leiripaikka sijaitsee 3400 metrin korkeudessa ja on nimeltään Motorcycle Hill eli Moottoripyöräkukkula. Matkaa kertyy 2,5 kilometriä ja nousumetrejä 400. Tälläkin reitillä on useita railoja ja vaaratilanteita voivat aiheuttaa myös leirin itäpuolelle putoilevat jäälohkareet ja länsipuolen lumivyöryt. Lisäksi on odotettavissa, että vuoristotauti alkaa antaa ensimmäisiä merkkejä itsestään.

Motorcycle Hill - Basin Camp 4300 m: pakkasta jopa 50 astetta

Motorcycle Hilliltä lähdetään kohti 4300 metrin korkeudessa sijaitsevaa Basin Campiä, jossa on seuraava leiripaikka. Nousua tulee siis 900 metriä. Osuuden vaikein paikka on nimeltään Windy Corner, tuulinen kulmaus, jossa tuulet saattavat nousta vaarallisen voimakkaiksi. Lisäksi uhkana ovat kivi- ja lumivyöryt sekä railot. Basin Campissä akklimatisoidutaan eli annetaan elimistön tottua vähähappiseen ilmaan 2-4 päivää. Lämpötila saattaa Basin Campissä laskea alle 50 pakkasasteen ja lunta saattaa vuorokaudessa tulla jopa puolitoista metriä.

Basin Camp - Ridge Camp 4900 m - High Camp 5200 m: viimeinen leiri

Basin Campin jälkeen seuraa reitin ensimmäinen vaativa kiipeilyosuus. Tämä Headwalliksi kutsuttu osuus on 1,6 kilometriä pitkä ja jyrkkyydeltään paikoin 55-asteista. Korkeusmetrejä tulee 600. Vaarana ovat myös lumivyöryt. Kun Headwall on selvitetty, jatketaan 4900 metrin korkeuteen paikkaan nimeltä Ridge Camp, jonne perustetaan leiri.

Ennen huippuyritystä perustetaan vielä yksi leiri. Ridge Campistä jatketaan kapeaa ja jyrkkäreunaista harjannetta pitkin 300 nousumetriä paikkaan nimeltä High Camp, jonne viimeinen leiri pystytetään. Paikka on kylmä ja tuulinen ja lumi kovaa, mikä vaikeuttaa telttojen ympärille rakennettavien suojamuurien kasaamista.

ALKUUN

High Camp - huippu 6190 m: kylmyyttä, väsymystä ja huonoa säätä

High Campistä jatketaankin sitten kohti 6190 metrissä siintävää huippua. Nousun ensimmäinen ja vaikein osa on nousu Denali Passiin. Rinne on jyrkkä ja keli kylmä. Seuraava osa on harjannekiipeilyä jalkapallokentäksi kutsutulle tasangolle. Sieltä jatketaan jälleen harjannetta pitkin kohti huippua. Tästä alkaa vaarallisin osuus, sillä suuri osa vuorikiipeilyonnettomuuksista sattuu laskeuduttaessa. Takan on pitkä päivä ja voimat voivat olla vähissä. Suurimmat riskit ovat eksyminen reitiltä, jääminen huonon sään armoille ja putoaminen.

Huipulla käynnin jälkeen laskeudutaan Ski Hilliin, josta osa ryhmästä jatkaa kotiin ja osa kohti Casin Ridgeä tai West Ribiä.

Uudelleen kohti huippua

Cassin Ridge on yksi vaativimmista reiteistä Denalin huipulle jyrkkyytensä ja vaikeutensa vuoksi. Reitti on mahdollista kiivetä kolmessa päivässä Kahiltna jäätiköllä sijaitsevasta perusleiristä, mikäli sää on hyvä. Ensimmäisenä päivänä noustaan Japanilaisen käytävän (Japanese Couloir) juurelle. Seuraavana päivänä noustaan tämä jyrkkä ja kapea hormi, edetään vielä vähän matkaa ja yövytään 4300 metrin korkeudessa.

Kolmantena päivänä, mikäli sää sallii, kiivetään loppureitti ja laskeudutaan West Buttressia Basin Campiin ja edelleen alas. Reitti täytyy kiivetä nopeasti, mutta mukana on silti oltava riittävästi varusteita myrskyä ja hätätilanteita varten. Mikäli huono keli iskee, on takaisin palaaminen erittäin vaikeaa.

ALKUUN