Laskuvarjojääkärikillan Grönlannin retkikunta 1999

retkikunta sijainti kuvagalleria varusteet tukijat
päiväkirja KENTTÄSAIRAALA TIEDOTTAA
 

1.7.1999

Retkikuntamme vaellettua neljä viikkoa on aika hivenen purkaa tähän asti sairaalassa tapahtunutta.

Porukka on välttynyt koko matkan ajan liikkumista häiritsevistä vammoista. Miehilla on esiintynyt pääsääntöisesti vain pieniä hiertymia ja erinäkoisiä lihaskolotuksia. Myös yksi lievä lumisokeustapaus on merkitty sairauspäiväkirjaan.

Pääsyy vähäisiin vammoihin ja muihin ongelmiin uskoisimme olevan jokaisen erittäin tarkka henkilökohtainen huolto. Eli vaivat on paikattu välittömasti mikäli niitä on ilmennyt ja ennaltaehkaisy on suoritettu ajoissa.

Tietenkin pikku poikkeuskin loytyy. Yhden jäsenen vasemmassa ranteessa ilmeni noin 180 km hiihdon jälkeen jännetuppitulehduksen alkuja, mutta kädellä hiihdettiin niin kauan kunnes sauva ei enää pysynyt kädessä (pakko, jyrkkiä mäkiä). Tämän seurauksena jylppy hiihteli seuraavat noin 250 km yhdella kädellä, käsi kolmioliinassa. Tämä ei tietenkään haitannut matkantekoa, mutta toi siihen hivenen lisärasitusta. Kyseinen henkilö kuittasi tilanteen tokaisemalla: "Se on jätkät ihana tunne kun on voimaa!". Kaksi päivää Dye-2:lta lähdön jälkeen käsi oli taas käytössä. Sillä näissä vauhdeissa tarvitaan ilman karvoja hiihdettäessä lähes välttämättä molempia käsiä. Olemme ehdottaneet kys. henkilölle, että mikäli käsi heittäytyy hankalaksi, voisin suorittaa kuin kostoksi räpylälle kenttä-amputaation. Ja voisimme yrittää vääntää kauppaa jonkun eskimon kanssa mikäli hän olisi kiinnostunut uudesta puruluusta koiralleen oluen hinnalla. Myöntävää vastausta harkitaan ilmeisen kuumeisesti.

Retkikunnan jäsenten suurin ulkoinen muutos näkyy melko suurena painon vähenemisenä. Painoa on lähtenyt miehesta riippuen 5 - 15kg. Ehkä eniten hilpeyttä keskuudessamme on aiheuttanut Jallun kutistunut olemus. Hjalmar näyttaa lähinnä köyhän miehen pulkannarulta. Periaatteessa hän mahtuisi hiihtämään gore-housujensa yhdessä puntissa, mutta mukavuussyistä (granaattiomenat) on molemmissa lahkeissa näkynyt mäntien tasaista liikehdintaa. Myös Harrin "hoponassu" vatsa on kadonnut Grönlannin arktisessa aherruksessa ja silavakerroksen alta paljastunut kuulantyöntaja-tyyppinen voimavatsa.
Tahan mennessä on vältytty ikäviltä yllätyksiltä, jonka olemme ajatelleet osakseen myös johtuneen meidan korkeasta ammattiaidosta.

Vaimot ja tyttöystävät, olkaapa huoleti siellä koto-suomessa sillä me liituamme ja paikkaamme miehenne täydellisen tietämättömyyden tuomalla itsevarmuudella. Eli sivistyneinä miehinä me myos ilmaisemme asian seuraavasti: "Rem tene, verba sequentur".

Terveisin
kirurgian tri. Toni & patologi Mikko

 


LASKUVARJOJÄÄKARIKILTA - AIRBORNE RANGER CLUB OF FINLAND

Webmaster Reklaamikari reklaami@sgic.fi
Sivujen suunnittelu Poppicok
poppis@poppicok.inet.fi

saunalahti