Laskuvarjojääkärikillan Grönlannin retkikunta 1999

retkikunta sijainti kuvagalleria varusteet tukijat
päiväkirja EDELLISET VIESTIT
Kaikki kellonajat Suomen aikaa ellei toisin mainita.
LT = Grönlannin paikallisaika, joka on - 5 tuntia Suomen ajasta.


MUUT:
viikot 22 - 23
viikko 24
viikko 25

 

Lauantai 3.7. ja Sunnuntai 4.7.1999 (läh.5.7.1999 klo 9.10 LT)


Lauantaina puoliltapäivin kaikkien unelma siis täyttyi noustessamme Grönlannin länsirannikon reunavuorille ja koskettaessamme ensimmäisen kerran kiveä sitten lähtömme jälkeen. Mannerjäätikkö oli siten ylitetty.

Pitkästä yötaipaleesta (yli 12h) huolimatta kukaan ei malttanut mennä nukkumaan vaan retkikuntamme täytti iloinen puheensorina ja hälinä. Saavutettu tavoite näkyi kaikkien kasvoilta.

Edessä oli vielä rankka siirtyminen alas Kangerlussuaqiin. Muutaman tunnin unien jälkeen sunnuntai aamuyöstä matka kohti maalia jatkui.Ahkiot jätimme jäätikön reunaan helikopterinoutoa varten ja mukaan otettin pikkureput, joihin pakattiin jäätikkövarusteet (jäärauudat, hakku ja köysi) sekä evästä loppusiirtymistä varten.

Tuntui oudolta kävellä kuivalla maalla ja kiivetä kukkuloita ylös alas kuukauden hiihtorupeaman jälkeen. Jäätikölle jouduimme palaamaan vielä kahdesti. Jäätiköltä laskevat purot laajenivat joiksi ja niiden kiertäminen jään kautta oli helpoin vaihtoehto. Tosin kahlaamallakin (uiden) jokia ylitettiin vielä kahdesti.

Vihdoin jäätikkö jäi taaksemme ja sen kunniaksi korkattiin pullo keltaista leskeä Kangerlussuakin yhteyshenkilömme Tapani Keskikurun vastaantullessa ja ottaessa autoonsa reppumme ja osan miehistä.

Olimme saapuneet keskelle Grönlannnin kesää. Lämpötila oli yli +25 astetta. Vimeisistä 25 kilometristä muodostui tuskaiset. Yhtäkään metriä ei nimittäin tunnu tulevan ilmaiseksi. Näky oli varmasti huvittava (vai säälittävä) retkikunnan horjuessa pitkissä kalsareissa, hiihtomonoissa, ilma paitaa ja pipo päässä helteisten kilometrien jälkeen Kangerlussuakin kylään sunnuntaina klo 17.10. Reissun suuret kontrastit saivat tästä kelistä vielä yhden äärilaidan.

Jalat turvonneina korkattiin kaljat ja olimme sivityksen parissa.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Sunnuntaina 4.7.1999

Harri Salmi soitti Kangerlussuaqista klo 18 Suomen aikaa:

Osa porukasta jo hotellissa, osa vielä kävelee kuraista polkua kaupunkiin.

Saavutettuuaan 660-pisteen retkikunta luuli päässeensä jo perille, mutta kaikkea muuta. Joka jätkä joutui vielä uimaan kaulaansa myöten. Uudestaan oli kiivettävä jäätikölle, ylitettävä kolme hyistä jokea ja varottava lukuisia serakkeja ennenkuin päästiin kiviselle maankamaralle.

Vastaanotto Kangerlussuaqissa on ollut mahtava. Paikkakuntalaiset pitävät ihmeenä poikien selviytymistä olosuhteissa, jotka alueella vallitsevat tähän vuodenaikaan.

Syystäkin ylpeänä retkikunta sanoo perinteisen kaukopartiohengen elävän.

Tehtävä on suoritettu.

 

Perjantai-lauantai 2.-3.7.1999 (läh. 3.7. klo 16.34 LT)

Tehtävä suoritettu. Laskuvarjojääkärikillan Retkikunta on ylittänyt Grönlannin mannerjäätikön hiihtäen. Nousimme läntiselle reunavuorelle lauantaina 3.7.1999 klo12.28

Retkikunnalla kaikki hyvin.

 

Torstai 1.7.1999 (läh. 2.7. klo 15.23 LT)

Tänään siirsimme lähtöaikaa vielä muutamalla tunnilla eteenpäin. Liikkelle lähdettiin juuri ja juuri torstain puolella eli illalla kymmeneltä. Eilisen kokemukset mielessä kaikki odottivat jännityksellä edessä olevaa päivää. Päästäänkö kaikki jo reilusti uimaan.

Illan pikkupakkanen kovetti nopeasti hangen ja sukellus retket rajoittuivat polvisyvyyksiin. Muutaman legin jälkeen lumisohjo hupeni olemattomiin ja päästiin vihdoin jäälle. Jään olemus on tosin kaikkea muuta kuin kiinteää teräsjäätä. Jatkuvan sulamisen ja jäätymisen takia se on heikkoa ja haurasta kohvajäätä.

Aamuyöstä kastettiin ensimmäinen ahkiolautta. Edessä oli nimittäin joki, jota ei enää voinut ylittää kahlaamalla. Kahdesta ahkiosta suksien avulla yhteen sitomalla saatiin merikelpoinen kulkupeli. Ylitys tosin jouduttiin uusimaan takaisin toiseen suuntaan lounastunnin jälkeen kun edessä oli vieläkin suurempi virta. Kuohut pauhasivat toista sataa metriä leveässä joessa siihen malliin, että kääntyminen takaisin oli ainoa vaihtoehto.

Matka jatkui jokea alajuoksulle päin parempaa ylityspaikkaa etsien. Lopulta löydettiin joen levein kohta ja siitä päätettiin menne yli. Puolikilometriä leveä jäätävä suistoalue tuntui haasteelta. Jääraudat jalassa, sauvat käsissä ja ahkio perässä jatkoi retkikunta kulkuaan vesiteitse. Vettä oli puolesta säärestä polveen.

Vastarannalla jouduimme tosi paikan eteen pohjan kadotessa ja virran kovetessa. Pahimpien paikkojen ylimeno varmistettiinkin kiipeilyköydellä ja lossaamalla ahkiot erikseen yli. Lopuksi kaikki saatiin vielä uimaan vesirajan noustessa kainaloon asti. Goretex sukkien teipamiinen reidestä kiinni ei auttanut vaan vesi valui sukkiin housujen vyötäröstä.

Onneksi oli jo aika pystyttää leiri. Kuivaa päälle ja märät vaatteet aurinkoon ja tuuleen kuivumaan. Mukavampi kastella taas huomenna kuivat varusteet.

Retkikunnalla kaikki hyvin. 

Keskiviikko 30.6.1999 (läh. 1.7. klo 14.02 LT)

Tänään oli varmaasti yksi retkikunna mielenkiintoisimmista päivistä. Edellispäivän kosteikot olivat vasta esimakua mitä tuleman piti. Vettä nimittäin tänään piisasi. Jäätikkö sulaa tällä hetkellä sitä vauhtia että sulamisvesista ei ole pulaa. Pienistä puroista tulee jokia ja lammikoista järviä.

Suurimman osan päivästä (tai siis yöstä) kahlasimme polveen asti upottavassa lumisohjossa, joka paikkapaikoin oli siis leveänä virtaava joki tai toisaalta saman syvyinen jäätikköjärvi.

Syvimmät ylitykset ja kahlaukset olivat nivusiin asti. Päiväln aikana saimme todeta turhaksi kiertää märkiä kohtia. Se olisi ollut loputonta puuhaa. Kun viimein tyyliksi otettiin Glacier direct ja kurvit oittiin suoriksi, alkoi kilometrejä vihdoin kertyä.

Välillä Toni tosin kokeili kuutamouinti kaulaan asti jäätävässä lumisojossa ja Poppis taas suoritti iltapesun kaatumalla rähmälleen metrin syvään jäätikköpuroon. Onneksi "kesä kuivaa sen minkä kasteleekin".

Päivän ehdottomiin huippuvarusteisiin kuului "stayupit". Nivusiin asti ulottuvat ja ulkomonon sisapuolelle puettavat goretex sukat pitivat jalat kuivina, ainakin periaatteessa.

Päivän päätteeksi leiri pystytettiin pienelle saarekkeelle, jota virtaavat vedet ympäröivät. Toivottavasti saari ei liikaa pienene levon aikana. Mielenkiintoista puuhaa tämä arktinen vaellus.

Ja loppuun viela mietelma, joka on todistanut paikkansa pitavyytensa tamankin reissun aikana useampaan kertaan:"The real voyage of discovery is not seeing new landscapes,but having new eyes".

Huominen askarruttaa. Jos sama tilanne jatkuu, niin uppopallojoukkueeseen liittyy muitakin jäseniä kuin Toni. Paljon ei tarvitse olosuhteiden muuttua, kun meillä on edessä "Kaikkien Sotien Äiti".

Tervetuloa Tapsa Kangerlussuaqiin. Pidähän vispilä hyrskyttämässä, sillä täältä ollaan tulossa periaatteella: Ovessa luki Gentlemen, mutta me mentiin vaan!

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Tiistai 29.6.1999 (läh. 30.6. klo 9.01 LT)

Yöhiihdot sen kuin jatkuvat. Päivällä saimme kuivattua makuupussit ja muut kostuneet varusteet. Niinpä lähdimme hyvillä mielin liikkeelle viilenevään iltaan. Totesimme hiihtävämme vauhdikkaasti yöttömässä yössä aurinko ja täysikuu ainoina seuralaisinamme. Matkaa saatiin kasaan 35 km. Nämä viime päivien hiihtotaipaleet ovat olleet helppoja aivan kuin sivakoisi Koti-Suomen Haltilla.

Etukäteistietojen mukaan paljaan jään piti alkaa noin 80 km jäätikon reunasta. Nyt olemme jo noin 45 km:n päässä reunavuori 660:sta ja lunta tuntuu riittävän. Tänään nähtiin myös ensimmäiset sulamislammet. Niinpä retkikunnan "pikku-huskyt" unohtivat kaiken muun ja porhalsivat lätäköiden sekaan testaamaan gore-asujen ja T-tossujen vedenpitävyyttä. Vesi roiskui korkealle ja riemu oli rajaton. Nähtiinhän nyt lumen nestemäinen muoto ensi kerran kuukauteen muualla kuin kattilassa.

Tänään hajosi yhden Fjellpulkenin aisasta poikkirauta. Retkikunnan Mc Gyverit korjasivat sen kuitenkin käyttökuntoon. Myös lähes kaikissa ahkioden valjaissa on pahat kulumat. Fjellpulken on tunnetusti "maailman paras ahkio", mutta kehittämisen varaa siinäkin on. Joten terveiset Lillehammeriin.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Maanantai 28.6.1999 (läh. 29.6. klo 8.56 LT)

Ensimmäiset "päiväunet" takana. Nukkuminen teltassa, jossa lämpötila huitelee lähes +50°C (46,9°C) auringon porottaessa teltan seinään, kirvoitti hikeä lähes yhtä paljon kuin hiihtäminen. Ulkona lämpöila oli n.+12°C.

Uni oli katkonaista sekä paikkapaikoin tuskaista kiemurtelua miesten etsiessä hieman kylmempiä sopukoita teltoistaan. Loppupäivästa joka teltassa oli kaikki luukut auki, jolla saatiin aikaan sopiva läpiveto.

Liikkeelle lähdettiin klo 19.00, jolloin alkoi retkikunnan toinen "yövuoro". Keli oli erinomainen, matkaa kertyi yön aikana 35,9km. Paikka paikoin kahlasimme soselumessa, mikä saattaa enteillä tulevina päivinä matkanteon merkittävää vaikeutumista. Jäätikön reunaan on tällä hetkellä matkaa karvan alle 80km. Ja mikäli suunnitelmamme pitävät, kuluu siihen aikaa noin 3-4 vrk.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

 

 


LASKUVARJOJÄÄKARIKILTA - AIRBORNE RANGER CLUB OF FINLAND

Webmaster Reklaamikari reklaami@sgic.fi
Sivujen suunnittelu Poppicok
poppis@poppicok.inet.fi

saunalahti