Laskuvarjojääkärikillan Grönlannin retkikunta 1999

päiväkirja sijainti kuvagalleria varusteet tukijat
retkikunta
TAISTELUSUUNNITELMA
 

MUUT
TIEDOTTEET

 

MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA - JA LISÄKSI JÄÄLLÄ!

Kun olen ollut mukana laatimassa nyt jo kolmannen Laskuvarjojääkärikillan retkikunnan suunnitelmaa, on jatkuvasti ollut mielessä samankaltaisuus laskuvarjosissipartion tehtävään lähettämisen kanssa.

Periaatteessa elementit ovat samat: retkikunta pitää varustaa, sen pitää harjoitella, sitten se siirretään rojuineen pääosin ilmoitse toiselle puolelle maapalloa. Tämän jälkeen retkikunta on vieraassa paikassa - yksin ja kaukana kotoa. Se suorittaa sille annetun tehtävän, joka on tässä tapauksessa 600 km:n hiihto mannerjäätikön poikki. Tehtävän suorituksen jälkeen porukka kuljetetaan kotimaahan, huolletaan ja lähetetään uuteen tehtävään, eli kouluttamaan jäätikkökurssilaisia Kebnekaiselle. Oikeastaan ainoa ero suunnittelussa on, ettei retkikunnan tarvitse varautua kohtamaan vihollista, mutta sen tulee kylläkin varautua onnettomuuksiin.

Kyseessä on siis sangen yksinkertainen juttu, mikä pitäisi olla myös helppo suunnitella. Vaikka asiat suunnittelee kuinka huolella tahansa, käytännössä kuitenkin suunnitelmaa joudutaan muuttamaan matkan aikana.

ENSIN SUURET LINJAT, SITTEN YKSITYISKOHDAT

Pääpiirteisessä suunnittelussa oli hyvänä apuna pöydällä oleva maapallo. Riippuen siitä, minne päin Grönlantia aikoo lähteä, hyviä lähtöalueita/tukeutumispaikkoja ovat Tanska, Islanti, Kanada ja Huippuvuoret. Grönlannin retkikunta päätti tukeutua Islantiin, jonne keskitetään varustus ja miehet ja josta lähdetään liikkeelle.

Varsinaisen hiihto-osuuden ja muiden yksityiskohtien suunnittelussa käytettiin jo "tarkempaa" 1: 1 milj karttaa sekä alku- ja loppupäässä olevia paria 1:250 000 lehteä. Kartoissa ei ollut paljoa informaatiota, vaan enemmänkin valkoista.

Joka tapauksessa suunnitelma syntyi.

MERELLÄ ALOITETAAN

Retkikunnan huolella testattu varustus lähtee laivalla Islantiin toukokuun alussa. Islandair Inc ottaa kontin haltuunsa ja varastoi sen tiloihinsa. Varustuksen pakkaaminen tehdään huolella kootusti pakkauslistan mukaan, jotta jäällä ei tarvitse ihmetellä tavaroiden puuttumista. Laivakuljetus on riski sinänsä, sillä varusteet saattavat vaurioitua kuljetuksen aikana. Tämän takia jokaiselle ahkiolle tehdään oma erillinen kuljetuslaatikko.

SITTEN ILMAAN

Etuosasto lähtee Ruotsin kautta Islantiin 31.5. Sen tehtävänä on ottaa haltuun Islandairilta retkikunnan varustus, tarkastaa se ja pakata varustus killalle vuokrattuun Fairchild Metro III potkurikoneeseen. Mikäli tarkastuksessa havaitaan vaurioita, pääosasto tuo tarvittavan täydennyksen tullessaan.

Pääosasto lähtee SAS:n koneella Helsingistä 2.6. klo 08.40 Kööpenhaminan kautta Reykjavikiin. Pääosasto nousee SAS:n koneesta ja kuormaa killan Metron, joka lähtee välittömästi Grönlannin itärannikolle Kulusukiin.

Kulusukin saarella odottaa lähtövalmiina AirAlphan Agusta Bell 222U kopteri. Helikopteri vie retkikunnan mahdollisen viranomaisten tarkastuksen jälkeen kahdessa osassa Kulusukin saarelta itärannikon jäätikölle suurinpiirtein samaan kohtaan, josta suomalainen koiravaljakkoretkikunta lähti liikkeelle vuonna 1966. Tämä Pihkala - Boucht retkikunta on eräs retkeilyhistoriamme huippusaavutuksia ja toistaiseksi ainoa täysin suomalainen mannerjäätikön ylittänyt retkikunta.

Kaikki retkikunnan ilmakuljetukset, nimeltään " Ilmasilta" johtaa killan lennonjohtaja Tapani Keskikuru. Tapsa johtaa menomatkan kuljetukset (Ilma 1) lennonjohtotornista Rovaniemeltä tahdittaen eri yhtiöiden koneet mahdollisten aikataulumuutosten varalta niin, että viimeinenkin "vispilä" hyrskyttää valmiina retkikunnan tullessa ja homma menee "kuin kusi lautaa pitkin". Tavoitteena on olla alle 12 tuntia Helsingistä lähdöstä mannerjäätiköllä sukset jalassa, ahkio perässä suksien kärjet kohti länttä. Tämä onnistuukin, jos sää ei tee tepposia.

KUN SAADAAN JÄÄTÄ ALLE, OLLAAN VOITON PUOLELLA VAI OLLAANKO?

Perinteisesti laskuvarjojääkäri on huokaissut helpotuksesta, kun maahanlaskualue jää taakse ja kaikki on omassa kädessä. Periaatteessa retkikuntakin ajattelee näin, vaikka varsinaiset vaikeudet ovat edessä päin. Lähes kaikki mannerjäätikköä ylittäneet retkikunnat ovat kohdanneet vaikeuksia jo heti alussa. Kun jokaisella on lähes sadan kilon ahkio vedettävänään, eivät päivämatkat voi olla pitkiä. Aikataulun pettäminen jo alussa oli mm. eräs Polarin retkikunnan kohtalonkysymyksistä. Kovin lujaa eivät menneet Boucht ja Pihkala koirineenkaan. Ehkä parhaiten hiihtotaipaleesta selviytyi norjalais-suomalainen Pentti Kronqvistin johtama retkikunta vuonna 1981.

Hiihtotestit kotimaassa osoittivat kuitenkin, että Fjellpulken Skipatrolpulk on 100 kg painoisenakin ihanteellinen vedettävä ja aivan toista maata kuin intin proomut. Siksi suurin piirtein tasaisella lumella voidaan päästä jo alkumatkasta jopa 20 km päivämatkoihin. Sää tosin sanelee loppujen lopuksi paljonko edetään. Matkan ahnehtiminen alussa sitä paitsi kostautuu varmasti rasitusvammojen muodossa, sillä yli kuukauden yhtämittaisessa hiihdossa edelliset päivät painavat jaloissa.

Eräs retkikunnan tehtäviä on jättää killan tunnus, Keskuslukko jäätikölle. Se tullaan jättämään mannerjäätikön korkeimpaan kohtaan noin puolivälissä matkaa.
Jäätikkö on yksitoikkoista hiihdettävää. 600 km:n matkalla ainoa poikkeus jääpeitteeseen on hiukan yli puolivälin jälkeen ehkä jo osin jäähän hautautunut USA:n armeijan asema Dye-2. Dye-2 on kylmän sodan aikainen mannertenvälisten ohjusten varoitusjärjestelmän osana toiminut kolossi, joka on hylätty käytöstä 90-luvun alussa.

KRUKSI LÄHES LOPUSSA

Vaikka retkikunnalla tulee olemaan vaikeata sään ja maaston vuoksi koko ajan, niin varsinaiset vaikeudet koittavat vasta lopussa.

Länsirannikko on lämpimämpää kuin itärannikko ja siellä on runsaasti sulamisjärviä ja - jokia. Norjalaisten ammattiretkeilijöiden vankka mielipide on, että länsiosasta ei pääse läpi tuohon vuoden aikaan. Suhtaudumme tähän asiantuntijalausuntoon tietysti sen vaatimalla vakavuudella. Se aiheutti suunnitelmaan oman lisävivahteensa. Retkikunta varautuu kahlaamaan reittä puoliväliin syvässä vedessä. Tämän mahdollistaa Goretexista valmistetut Stay-up sukat. Samoin varaudutaan ylittämään sulamisjärviä ahkioista tehdyillä lautoilla. Todellinen tilanne selviää vasta paikan päällä, sillä heinäkuun alun satelliittikuvia ei ollut saatavilla.

Toinen vaara lopussa piilee jäätiköltä laskeutumisessa. Grönlannin mannerjäätikkö on erittäin nopealiikkeinen ja serakkien sortumia tapahtuu jatkuvasti. Laskeutumisreitti on todennäköisesti erittäin vaikea muistuttaen varmaan lähinnä jotakin Kosovon kaupunkia Naton lentäjäpoikien jäljiltä. Lisäksi riskinä on saada jäätikön sortuessa grogijäätä niskaan enemmän kuin lasiin mahtuu.

Todettakoon kuitenkin, että mahdoton on asia, jota kukaan ei ole tehnyt ennen meitä.

TÄMÄN TAKIA ACP

Länsirannikon jäätikön vaaroihin varaudutaan Ilma 2:lla. Tapani Keskikurun johtama ACP eli Advanced Command Post siirtyy Grönlannin länsirannikolle 2.7. ACP palkkaa paikan päältä tarvittaessa lisätyövoimaksi 1 - 2 eskimoa. Se suorittaa Piper Arrow:lla tiedustelulennon jäätikölle 3.7 ja varautuu evakuoimaan retkikunnan 5.7. alkaen, mikäli retkikunta ei pääse alas. Tähän sillä on käytössä MI-8:aa hiukan suurempi SK 61 helikopteri, jonka kilta on vuokrannut. Jos retkikunta pääsee alas, ACP noutaa SK 61:llä vain retkikunnan jäätikölle hylkäämät varusteet.

LOPUKSI MAALLA

Kun jääkenttä on vihdoin takana, alkaa 30 km marssi monot jalassa kohti Kangerlussuaqia. Tällä osuudella retkikunta suorittaa viimeisen tehtävänsä. Maalle päästyä jätetään Grönlannin maaperälle Tommi Heinosen ja Ari Mattilan muistolaatta. Messinkilaatta on ruuvattu jäähakkuun, joka jätetään pystyyn jäätikön reunaan sopivaksi katsottuun paikkaan.

Kangerlussuaqiin pitäisi päästä 6.7. mennessä. Tämän jälkeen retkikunta siirtyy kotimaahan Tanskan kautta.

VIESTITOIMINTA

Retkikunta käyttää satelliittipuhelimia ja kannettavaa tietokonetta, joilla lähetetään sähköpostia Reklaamikarille. Reklaamikari siirtää tiedot retkikunnan www -sivulle. Tekstin lisäksi pystytään siirtämään myös digitaalikameralla otettua kuvaa Perun retkikunnan tapaan. Retkikunnalla on sekä Invarsattia että Iridium-satelliittia käyttävät puhelimet. Satelliittipuhelimien lisäksi on käytössä VHF-radio, jolla voidaan olla yhteydessä ilma-aluksiin. VHF-ää käytetään etupäässä yhteydenpitoon ACP:n käytössä oleviin helikoptereihin ja lentokoneeseen, mutta myös hätätaajuutena Grönlannin yli lentäviin matkustajakoneisiin. Varsinainen hätälähetin on kuitenkin satelliittia hyödyntävä ELT (Emergency Light Transmitter).

TOIMINTA ONNETTOMUUSTAPAUKSISSA

Retkikunta on tehnyt riskianalyysin. Sen mukaan todennäköisimmät onnettomuudet tai lääkintähuoltoa vaativat toimenpiteet johtuvat ylirasituksesta, hiertymistä, paleltumista, palovammoista, lumisokeudesta, auringon polttavasta vaikutuksesta, infektioista, murtumista, railoon putoamisesta tai serakkien sortumisesta. Retkikunta ei kykene varautumaan näihin kaikkiin, vaan hyväksyy tietynasteisen riskin. Lääkintähuolto on toteutettu siten, että retkikunnassa on kaksi lääkintämiestä. Yksi killan lääkäreistä, Mikko Lintu, päivystää Suomessa ja antaa puhelinneuvontaa. Vakavasti loukkaantunut evakuoidaan ensi sijaisesti helikopterilla joko Kangerlussuaqiin tai Tasiilaqiin, josta edelleen tarvittaessa Nuukiin.

Mikäli onnettomuus on niin vakava, että siitä seuraa yhden tai useamman retkikunnan jäsenen kuolema, retkikunta keskeyttää tehtävän ja se evakuoidaan pois.

JOHTAMINEN

Retkikunnan johtaminen perustuu etukäteen laadittuun suunnitelmaan, jossa kaikki elementit (rahdit, lennot, varustus ja päiväohjelma) on hiottu yhteensopiviksi. Kaikki tietävät suunnitelman ja sitä lähdetään toteuttamaan. Kovin suuria johtamisliikkeitä ei tällainen retkikunta vaadi, sillä raskaan pulkan kanssa hiihtäminen on loppujen lopuksi aika yksinkertaista. Sää, liian kovaksi käyvä rasitus ja tapaturmat ovat oikeastaan ainoita asioita, jotka aiheuttavat suunnitelmasta poikkeamisen.

Näin on mietitty, reilun kuukauden päästä tiedämme miten kävi.

 

Kari Vainio
Retkikunnan johtaja

 

 


LASKUVARJOJÄÄKARIKILTA - AIRBORNE RANGER CLUB OF FINLAND

Webmaster Reklaamikari reklaami@sgic.fi
Sivujen suunnittelu Poppicok
poppis@poppicok.inet.fi

saunalahti