Keskuslukko 3/2023 – Aseet
Puolustusvoimien uusi käsiaseperhe
TEKSTI KESKUSLUKON ASETIIMI
Asevalmistaja Sakon ja Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen sekä Ruotsin puolustusmateriaaliviraston FMV:n tekemästä puitesopimus uuden käsiaseperheen hankinnasta oli iso uutinen. Suomen Sotilaan mukaan Suomelle ja Ruotsille tarjottu käsiaseperhe koostuu tällä hetkellä AR-15-pohjaisesta rynnäkkökivääristä kaliiperissa 5,56х45 mm NATO, AR-10 -pohjaisesta kivääristä kaliiperissa 7,62х51 mm NATO sekä pulttilukkoisesta tarkkuuskivääristä kaliiperissa .338 Lapua Magnum (8,6×70 mm). Ruotsi onkin ehtinyt jo uuden puitesopimuksen perusteella tilaamaan näitä aseita yhteensä noin 78 miljoonalla eurolla.
Merkittävä sopimus
Kyseessä on merkittävä sopimus, sillä Suomen ja Ruotsin Puolustusvoimien lisäksi myös molempien maiden muut viranomaiset kuten Tulli, Rajavartiolaitos, Poliisi ja Rikosseuraamuslaitos voivat hyödyntää puitesopimuksen ehtoja omilla asianmukaisilla suorahankintaperusteillaan. Saksalainen Heckler & Koch on valittanut Puolustusvoimien ja Sakon välisestä sopimuksesta Suomen markkinaoikeuteen, sillä se katsoo, että hankinta olisi tullut kilpailuttaa. Hankinnan perusteista tullaan vielä vääntämään, mutta todennäköisesti kotimaisuusaspekti tulisi joka tapauksessa painamaan vaakakupin Sakon puolelle, vaikka hankinnasta toteutettaisiinkin varsinainen kilpailutus. Myös Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) tilasi keväällä tahollaan Sakolta 1,6 miljoonalla eurolla AR-15-pohjaisia puoliautomaattisia 5,56×45 mm NATO -kaliiperin reserviläiskivääreitä. Tästä hankinnasta on valitettu markkinaoikeuteen Ensio Firearms- ja Isoy -yhtiöiden toimesta.
Puolustusvoimat on jo aikaisemmin tilannut Sakolta puitesopimuksen ulkopuolella pienemmät erät AR-10 -pohjaista 7,62×51 mm NATO kivääriä 16 tuuman piipulla kahdella eri optiikkaratkaisulla mallinimellä 7,62 KIV 23 (ryhmän tukiase, Trijicon VCOG 1-6×24 LED -tähtäin) ja mallinimellä 7,62 TKIV 23 (tarkkuuskivääri, Steiner M7X 2,9-20×50 -kiikaritähtäin) sekä järeämpää pulttilukkoista .338 Lapua Magnum tarkkuuskivääriä mallinimellä TRG M10. Suurin mielenkiinto kohdistuukin tässä vaiheessa yksikkö- ja rahamäärällisesti paljon edellä mainittuja suurempaan kauppaan eli vanhat RK 62 ja RK 95 -rynnäkkökiväärit korvaavan uuden AR-15 -pohjaisen rynnäkkökiväärin hankintaan.
Sako AR-15
Sakon tarjoama uusi AR-15-pohjainen rynnäkkökivääri noudattelee muotoilultaan ja toimintaperiaatteeltaan pitkälti nykytrendejä. AR-15-pohjaiset aseet ovat ergonomialtaan objektiivisesti katsottuna huomattavasti kolhoa neuvostoliittolaista Kalashnikov -muotoilua edustavia aseita parempia. Aseen vaihdinta voidaan käyttää molemmilla käsillä, aseen kiskoihin on mahdollista helposti kiinnittää erilaisia lisävarusteita ja -tähtäimiä ja sen perän pituutta voidaan säätää kätevästi käyttäjän mukaan. Aseen hyödyntämä lyhytiskuinen kaasumäntäjärjestelmä on koettu hyväksi kompromissiksi painon-, valmistuksen yksinkertaisuuden sekä aseen toimintavarmuuden suhteessa. Sakon rynnäkkökivääri muistuttaakin sekä ulkoisesti, että toimintaperiaatteeltaan muita moderneja AR-15-pohjaisia rynnäkkökiväärejä, kuten Saksan, Ranskan ja Norjan asevoimien käyttämää Heckler & Kochin HK416 -rynnäkkökivääriä sekä meidän erikoisjääkäreidemme ja Belgian asevoimien käyttämää FN Herstalin SCAR 16 -rynnäkkökivääriä.
Lyhytiskuinen kaasumäntäjärjestelmä eroaa alkuperäisten AR-15-kiväärien kuten M16:n ja M4:n suorakaasujärjestelmästä siten, etteivät aseen toimintaa pyörittävät palamiskaasut pääse likaamaan aseen koneistoa vaan liikuttavat erillistä mäntää, joka taas vuorostaan liikuttaa luistia ja lukkoa. Lyhytiskuinen kaasumäntäjärjestelmä taasen eroaa kaikille tutusta RK 62:n ja RK 95:n pitkäiskuisesta kaasumäntäjärjestelmästä siten, ettei kaasumäntä ole lyhytiskuisessa kaasumäntäjärjestelmässä kiinteä osa luistia vaan erillinen pienempi osa.
Suomen Sotilaan tietojen mukaan Puolustusvoimat on tilannut noin 700 000 eurolla erän näitä uusia AR-15-pohjaisia rynnäkkökiväärejä eri kaliipereissa ja eri pituisilla piipuilla testaus- ja arviointikäyttöön. Uuden rynnäkkökiväärin kaliiperia ei siis vielä ole lyöty lukkoon. Lusikkansa kaliiperisoppaan tuo esimerkiksi suuri liittolaisemme Yhdysvaltain asevoimat, joka on vaiheittain siirtymässä pois 5,56×45 mm NATO-kaliiperista uuteen järeämpään 6,8×51 mm -kaliiperiin. Tässä muutoksessa tulee kuitenkin kestämään kauan ja koko Naton tasolla eri liittolaismaat tulevat hyödyntämään ensisijaisesti 5,56×45 mm NATO-kaliiperia vielä todella pitkään. Tässä vaiheessa todennäköisin vaihtoehto onkin myös huoltovarmuuden puolesta juuri Sakon ensisijaisesti tarjoama 5,56×45 mm NATO.
5,56×45 vai 7,62×39?
5,56×45 mm NATO on Vietnamin sodasta asti käytössä ollut kaliiperi, jota on käytetty kaikissa maailman konflikteissa tämän jälkeen. Mainittakoon että samaa kuulaa syö myös jo mainittu erikoisjääkäreiden ase SCAR 16. Jokainen lukija on varmasti joskus ollut mukana keskustelussa, jossa on väitelty mainitun amerikkalaisen 5,56×45 mm NATO-kaliiperin ja RK 62:n ja 95:n käyttämän alkuperäisesti neuvostoliittolaisen 7,62×39 mm -kaliiperin paremmuudesta. Usein käytetty argumentti on, että 7,62×39 on 5,56×45:a parempi Suomen olosuhteisiin, koska se ei vaihda suuntaa risuista ja havuista niin helposti. Tämä argumentti ei perustu mihinkään todelliseen tietoon tai tutkimukseen vaan on ns. elävä myytti. Kaikki kaliiperit vaihtavat tutkitusti jonkin verran suuntaa osuessaan esteisiin ja esimerkiksi ampumakulmalla on tähän paljon luodin kokoa suurempi merkitys. Patruunan läpäisy- tai pysäytyskykyyn vaikuttavat monet muuttujat kuten suojavarustus, patruunan erikoismateriaalit ja ampumaetäisyys, mutta ainakin naapurimaamme Ruotsi, Norja ja Viro ovat olleet tyytyväisiä 5,56×45:n -ominaisuuksiin omana pääkaliiperinaan.
Toinen usein kuultu argumentti on, että neuvostolähtöinen 7,62×39 on parempi, koska sodassa sitä voidaan sitten ”pakko-ottaa” taistelun tiimellyksessä itänaapurin varastoista lisää. Todellisuudessa puna-armeija siirtyi uuteen 5,45×39 mm-kaliiperiin jo 70-luvulla päivitettyään perusaseistuksensa legendaarisesta AK-47:sta nykyäänkin käytössä olevaan AK-74:ään. Ballistiikaltaan kevyempi 5,56×45 mm NATO eroaa merkittävästi 7,62×39:sta luodin ollessa noin kolmanneksen nopeampi ja lentoradan huomattavasti suorempi. Kevyempi patruuna on myös logistisesti helpompi sekä yksilölle että joukolle. Yksi lipas eli 30 kpl 5,56×45 mm NATO-patruunaa painaa noin puoli kiloa eli n. 300 g vähemmän kuin lippaallinen vanhan RK:n 7,62×39 mm -patruunaa. 5,56×45 on myös rekyyliltään 7,62×39:a pehmeämpi ja näin myös kokemattomamman ampujan paremmin hallittavissa. Vanhan kaliiperin perään tuskin siis kannattaa uuden aseen kohdalla haihatella, varastoihin kertyneet 7,62×39 kuulat saadaan varmasti hyödynnettyä RK 62:n ja RK 95:n säilyessä vielä pitkään uuden rynnäkkökiväärin rinnalla sen vaiheittaisessa käyttöönotossa.
Erikoisjoukkojen vaativat kriteerit
Nyt kun aseesta on testiversiot hankittu, olisi ne hyvä saada myös Uttiin testattaviksi. Erikoisjoukkojen käytössä aseiden mahdolliset ääriolosuhteissa ilmenevät lastentaudit tulisivat varmasti hyvin tehokkaasti esiin. Näin äärimmäisestä testaamisesta ei varmasti olisi haittaa, vaikka hankinnassa mennäänkin lopulta laajan kenttäarmeijan kriteereillä ja lopputulema on aina kokonaistaloudellinen ja -toiminnallinen kompromissi. Erikoisjoukkosotilaan henkilökohtaisen aseen pitää toimia moitteetta Lapin pakkasissa, kriisinhallintatehtävän aavikoilla, rakennetun alueen taistelussa ahtaissa tiloissa tai vaikka heti Suomenlahteen upottamisen jälkeen. Erikoisjoukkojen kriteerien voitaisiinkin katsoa vastaavan pienoiskoossa hyvin myös koko Suomen armeijan eri yksiköiden vaatimuksia.
Erikoisjoukko- ja varsinkin kaukopartiotoiminnassa taistelijan henkilökohtaisen aseen luotettavuudelle asetetaan korkeimmat mahdolliset kriteerit. Jääkärikomppaniassa yksi epäkuntoinen ase ei vielä ole suuri ongelma, mutta syvällä vihollisen selustassa toimivan erikoisjoukkoryhmän kontekstissa yksikin toimimaton ase vaarantaa koko tehtävän. Aseen pitää kestää myös käyttämättömyyttä eli ampujan tulee voida luottaa sen toimivuuteen tilanteen niin vaatiessa pitkänkin käyttämättömyyden ja olosuhteiden sietämisen jälkeen. Pahin tilanne on ensin kantaa mukanaan asetta 100 kilometriä ja tämän jälkeen h-hetkellä liipaisimesta vedettäessä ei tapahdukaan mitään. Tietenkin jokainen ase vaatii huoltoa, mutta tämän pitää onnistua myös askeettisissa kenttäolosuhteissa minimaalisilla välineillä. Aseen todellisen käyttäytymisen selvittämiseksi testijakson tulee olla riittävän pitkä ja monipuolinen. Pelkillä ampumaratapäivillä ei saada riittävää dataa, vaan testeiksi tarvitaan pidempiä ampumaleirejä ja kenttätestejä eri vuodenaikoihin.
Uttilaiset myös harjoittelevat kansainvälisten kumppanien kanssa säännöllisesti ja paljon. Erikoisjoukoillamme onkin kansainvälisten kollegoidensa kautta varmasti paras käsitys muiden modernien aseiden ja kaliipereiden hyvistä ja huonoista puolista suhteessa Sakon tarjoamaan uuteen aseeseen. Tällainen loppukäyttäjän näkemys varmasti hyödyttäisi myös Puolustusvoimia ja Sakoa aseen kehitystyössä. Puolustusvoimien lopullisesta valinnasta riippumatta erikoisjoukkojen näkökulmasta lyhyempipiippuinen versio (esim. 10 tuumaa) Sakon rynnäkkökivääristä 5,56×45 mm NATO voisi olla hyvinkin mielenkiintoinen vaihtoehto jopa aikanaan korvaamaan jo ikääntyvän ja odotuksia epäluotettavammaksi osoittautuneen SCAR 16:n.
